Luuletko, että Helsingin metron opasteiden sekavuus hakee vertaistaan vain VR:n myöhästymisten selityksistä? Kuvitteletko, että vain Suomessa on mahdollista tehdä metroaseman uloskäynnistä Bingolotto-arvontaa muistuttava mysteerinäytelmä? Jos vastasit toiseen tai kumpaankin kyllä, et varmasti ole käynyt Kuala Lumpurissa, Malesian pääkaupungissa ja joukkoliikenteen (umpi)solmukohdassa. Tervetuloa oikomaan harhaisia käsityksiäsi!
Varoitus: Tämän oppaan avulla Kuala Lumpurin asemalabyrinteissä suunnistaminen EI helpotu. Myöskään hiharavisteiset kirjainlyhenteet ja nirsot lippuautomaatit eivät muutu yhtään loogisemmiksi. Silti: oppaan luettuasi osaat ehkä varautua malesialaisen metromatkan kiireettömään elämänrytmiin; unohda siis sekunti- ja minuuttiviisarit, itse asiassa unohda koko kello. Kuala Lumpurissa matkan kestoa mitataan kalenterilla.
KUN SAAVUT ASEMALLE
Ensiksi ota syvään henkeä. Muista zen.
Olet siis lähdössä metromatkalle. Päämäärän ehkä tiedätkin, mutta se ei auta, ellet tiedä keinoja saavuttaa sitä. Vastauksia voit alkaa etsiä esimerkiksi aseman seinältä roikkuvasta metrokartasta. Et löydä sitä ensinäkemältä, mutta jatka etsimistä. Vinkki: se on siellä, missä viimeiseksi sen kuvittelet olevan. Noin, löytyihän se!
Näet kartan valkoisella pohjalla kiemurtelevat, värikkäät nauhat, jotka muistuttavat metromatkoistasi Euroopassa. Unohda ne viimeistään nyt; Kuala Lumpurin metro ei ole rakentunut logiikalle, kuten linjojen selkeille värikoodeille ja piirroksille, jotka seuraavat alun, keskikohdan ja lopun ikiaikaista jatkumoa. Ehei, Kuala Lumpurissa saat totutella sellaisiin värikoodeihin kuin vaaleanpunainen, hailakan punainen, häivähdys oranssia, rusehtava, ruskeahko, pronssi, ja/tai punakka. Piirros kiemurtelee karttaa pitkin siellä, missä se mahtuu kiemurtelemaan. Ei siellä, missä lukija sen olettaa menevän. Ainiin, linjoilla on myös kirjainlyhenteet, mutta koska niistä ei ole apua, niiden täytyy olla siellä vain sekoittamassa. Lyhenteiden viittaussuhteet kun avautuvat vain aivan vihkiytyneimmille kaupunkiliikenne-etymologeille. etkä ole sellainen.
Kun luulet ratkaisseesi kartan logiikan, palauta mieleesi jälleen kohdeasemasi. Etsi myös lähtöpaikkasi ja vedä sormeasi näiden kahden pisteen väliä, kunnes luulet olevasi varma mitä linjaa aiot käyttää. Älä turhaan käytä tähän aikaasi, erehdyt kuitenkin. Samankaltaiset värit saattavat vähän hämätä, mutta yleensä erheen mahdollisuus on vain 50%: esimerkiksi vaaleammanpunaisen ja tummemmanpunaisen linjan risteysasemalla kannattaa vain heittää kolikkoa siitä, kumpaa linjaa lähdet sormellasi seuraamaan aseman jälkeen. Jos kolikkoa ei ole saatavilla, voit valita sen käyttämällä Stetson-Harrisonin menetelmää, eli umpimähkään, eli vetämällä hatusta. Unohda logiikka, käytä luovuuttasi, niin tekivät tämän sotkun suunnitelijatkin. Oikean linjan valinta on kuin erä vanhaa kunnon Mastermindia. Tossi tässä pelissä on vain häviäjiä.
Valittuasi linjan muista tarkistaa linjan nimi/numero kartan yläkulmasta. Nyt sinulla on värin lisäksi sekä nimi, että numero tiedossasi. Nämä tuntomerkit on tärkeää lukita mieleensä, koska tarvitset niitä seuraavassa vaiheessa. Kirjainyhdistelmä on mukava bonus tietää – tai itse asiassa se on pakollinen tieto, mutta tässä vaiheessa se on myöhäistä, huomaat. Se olisi pitänyt tietää jo ennen asemalle astumista! Eri linjat kun liikkuvat täysin eri tasoilla, eri asemilla (vaikka niillä on sama nimi ja karttakohta) ja joskus toisella puolella kaupunginosaa, satojen metrien päässä toisistaan. Tämä on hauska pieni jekku, jolla kaupunkiliinne tukee kansalaisen päivittäistä kävelyharrastusta johtamalla häntä tahallisesti harhaan. Kuala Lumpurissa tulee helposti käveltyä yhtä paljon asemilla kuin ulkona, jos luottaa vain vaistoonsa. Älä siis luota vaistoosi.
LIPPUAUTOMAATILLA OMPI TUNNELMAA
Huomaat asemahallin laidalla lippukassan. Yritä ostaa lippu sieltä, eivät ne myy, mutta ne ohjaavat sinut ystävällisesti kohti lippuautomaatteja. Ei, ei niitä, ne ovat rikki. Eikä noitakaan, sille ne ovat huollossa. Niin, ja nämä viisi tässä, ne hyväksyvät vain luottokortin. Mutta siis nämä kaksi automaattia, ne joihin on kymmenien metrien jonot. Niissä vilkkuu vihreä valo, joka ilmoittaa automaatin hyväksyvän aivan kaikki setelit ja kolikot, paitsi sitten kun tulee sinun vuorosi. Sitten vihreä valo ei vilku. Se kertoo siitä, että nyt vain pienet setelit käyvät. Kun näin tapahtuu, voit aina kävellä lippukassalle ja kysyä apua. He avuliaasti ohjaavat sinut sille toiselle toimivalle automaatille. Aloita uudestaan jonon perältä.
Nyt kun olet löytänyt toimivan automaatin, saat eteesi liudan värikkäitä kuvia. Kuten huomaat, niistä voit aivan selvästi päätellä, minkä kulkuneuvon tarvitset.
Värikoodit auttavat jälleen. Nyt muistat, että nämähän ovat niitä samoja koodeja kuin siinä värisokean graafikon piirtämässä linjakartassa. Toivottavasti painoit ne tiedot syvälle otsalohkoosi tasan siihen kohtaan, johon on muuten hyvää vauhtia kohoamassa peniksen muotoinen kuhmu. Valitse ruudusta jokin junan kuvajaisista. Eteesi avautuu asemavalikko, ei suinkaan koko linjakarttaa. Siitä sema olisi helppo valita sen sijainnista päätellen, nyt joudut vain muistamaan sen nimen.
Jos ( ja kun) et löydä asemaasi, valitse seuraava mahdollinen linja painamalla ruutua. Muista hengittää. Mieti, miten Buddha suhtautuisi tilanteeseen. Juuri niin, potkimalla rakkineen tuhannen paskaksi, kostona siitä hän myöhästyy meditaatiopiiristä. Mutta sinä tiedät paremmin. Kuten olet viimeistään nyt jo huomannut, Kuala Lumpurissa ei kannata hötkyillä, vaan sinun tulee antaa kellon, sovittujen tapaamisten ja mielenrauhan elää omaa rinnakkaistodellisuuttaan. Nyt on nyt, on vain tämä hetki. Olet rohkeasti tarttunut hetkeen. Olet myös tarttunut hiuksiisi, joita katsot sormiesi välissä punaisena sykkivä suoni ohimollasi. Hmm… ehkä tämä on se punaisen sävy, jota etsinkin, ajattelet. Ja löydät oikean linjan.
Löydettyäsi pysäkkisi oikean linjapainikkeen alta, saat syöttää rahat joko kolikkoina (suositeltu) tai seteleinä (tsemppiä!). Automaatti toimii, mutta se on kranttu. Se vaatii erityistä maanittelua ottaakseen paperirahan vastaan. Toivottavasti sinulla on kokemusta pienistä lapsista, nimittäin tässä kohtaa tuoreista syöttötuoliharjoituksista on aidosti hyötyä. Itselläni ei lapsia ole, joten voi vain palauttaa mieleeni omat, yli 30 vuoden takaiset harjoitukseni suuta lähestyvästä mössölusikasta ääniefekteineen. Tämä on tyhjää parempi.
Näin se menee sisään: taittele setelistä lennokki. Työnnä kielesi ulos ja paina huulesi kielen ympärille löysästi. Puhalla nyt ilmaa ulos alahuulen ja kielen välistä niin, että ne hankaavat yhteen ja tuottavat äänen, ikään kuin imitoisit rekka-autoa hiekkalaatikolla. Samalla kun teet ääntä, tuo seteliä lähemmäs automaatin syöttöaukkoa puolelta toiselle heilutellen ja sano vaikka, että “täältä tulee lentokone, pörrrrrr”. Lässyttävästä lausunnasta ei liene haittaa. Kun seteli on aivan aukon suulla, suorista se ja työnnä se nopeasti sisään ja toivo parasta. Toista tarvittaessa niin monta kertaa kuin kehtaat. Jos et onnistu, kysy apua lippuluukulta; sieltä sinut ohjataan toiselle automaatille. Jonota.
Mikäli automaatti kuitenkin myöntyy, saat ala-aukosta poletin ja asianmukaiset vaihtorahat. Ota ne talteen. Pyyhi räkäroiskeesi näytöltä seuraavan kanssamatkustajan syöttöoperaatiota varten. Kaikesta sähläyksestä huolimatta pidä mielessäsi minkä logon, numeron ja värin nappeja olet viimeksi painellut. Tarvitset sitä tietoa vielä kipeästi. Muistisääntöä ei ole. Linjat vain pitää opetella ulkoa kuten saksan kielen epäsäännölliset verbit.
TUNNELIIN!
Jos huokaisit helpotuksesta ja näet jo mielessäsi kuinka käperryt levollisesti metrovaunun rauhaan, olet karvaasti erehtynyt. Tämä hetki on vielä monen mutkan, umpikujan ja puuskuttelun takana. Nimittäin Kuala Lumpurin metroverkostoa ei ole tehty käyttömukavuus edellä. Täällä on mietitty ennen kaikkea sitä, että yksityisten liikenneoperaattorien logot ovat näyttävästi esillä. Palatkaamme kirjainyhdistelmiin.
Muualla mailmassa kaupungin raideliikenne käyttää tavallisesti yleisnimeä metro tai jotain muuta, tunnistettavaa sanaa, kuten Airport RailLink. On Kuala Lumpurissakin metro. Se tunnetaan nimellä MRT, mutta se on eri asia kuin muut ihan yhtä yleiset linjat KTM, LRT, Monorail, KLIAA Express ja KLIAA Transit. Jos olet tämän jälkeen ihan että WTF, on paras vain KVG ja etsiä alle BMW ASAP.
Olet nimittäin aidosti pulassa, jos et osaa yhdistää linjojen numeroita asemien seinillä opasteen virkaa toimittaviin lyhenteisiin. Kun esimerkiksi Tapein, Moskovan ja Lontoon metroasemilla voi seurata loogisia värikoodeja ovelta ovelle aseman sisällä, Kuala Lumpur luottaa opasteissaan satunnaisgeneraattorilla ladottujen linjanumeroiden, värikoodien ja kirjainlyhenteiden sekakäyttöön. Kun tarpeeksi monta eri systeemiä ladotaan päällekäin, jonkunhan täytyy toimia, eikö?
Jos olet vankka joukkoliikenteen yksityistämisen kannattaja, Kuala Lumpurin metro on oppikirjaesimerkki sen seurauksista. Kun liikenne pilkotaan eri yhtiöiden kesken niin, että mennään yritysetu edellä, matkustajat unohtuvat. Ainakin Kuala Lumpurissa on päässyt unohtumaan, että jonkun pitäisi osata myös käyttää sitä palvelua, joita kilpailevat yritykset luovat yhdessä omiksi kuvikseen.
Sillä voi sitä poloista, joka sekoittaa kiireessä KTM:n ja LRT:n havahtuakseen vasta laiturilla karuun todellisuuteen – hänellä on edessään pitkä paluumatka takaisin lippuhallin linjakartalle tai tyystin toiselle asemalle tarkistamaan oikeaa operaattoria. Oliko sinulla kiire? No hyvä, ei ole enää.
Lisähupia syntyy siitä, että ainakin LRT ja KTM ovat tunnettuja jatkuvasta myöhästelystään, mikä tietenkin tekee omasta lomastressin täyteisestä kiirehtimisestä vieläkin turhempaa. Täällä myöhästymiset eivät johdu VR:n tyyliin pakkasesta, helteestä, vaihdeviasta tai syksyn lehdistä! Kuala Lumpurissa raiteet ovat liian märkiä, jotta aikataulut pitäisivät. Näin siis kaupungissa, jossa sataa keskimäärin 200 milliä kuukaudessa. Vertailun vuoksi Helsingissä kuukausittainen sademäärä on alle puolet siitä.
Vesi, vanhin selityksistä.
NYT ULOS TÄÄLTÄ!
Oletetaan (esimerkin vuoksi), että olet taivaallisen johdatuksen avulla löytänyt tiesi haluamaasi kohteeseen. Voin onnitella, sillä metroasemalta poistuminen on tehty verrattain helpoksi, ainakin metroon menemiseen verrattuna. Pitää vain seurata aakkosilla merkittyjä uloskäyntiviittoja, harhailla hetki, hakea tukea kanssamatkustajista ja heittää kaikki toivo. Muttei enempää, nimittäin mitä jää jäljelle kun kaikki toivo on mennyt? Aivan niin, epätoivo. Viimeistään nyt on unohdettava optimointi ja vain hankkiuduttava kiireellä ulos. Mistä tahansa ovesta. Nyt.
Jos vielä harkitset heikkona hetkenä matkaa Kuala Lumpurin metrossa, palauta mieleesi edellinen kertasi. Tee itsellesi palvelus, ota taksi.
Hyvää matkaa!
