Pikaopas: 10 asiaa Vietnamista

Tämän haluan jakaa:

Tässä pikaoppaassa kerron vaikutelmiani Vietnamista, jossa vietin kolmisen viikkoa kesällä 2015.

Maa on erittäin suosittu matkailukohde, ja voin suositella jokaiselle tutustumista siihen joko itsenäisesti tai pakettimatkana. En usko, että ero on sittenkään valtava. Oma kokemukseni perustuu omatoimimatkaan, mutta koska kaikki vierailemani kaupungit olivat niin pitkälle jalostettuja turistirysiä, en usko saaneeni paljon pakettimatkasta poikennutta kokemusta.

1. …kunhan hinnasta sovitaan

Saavuin Vietanamiin bussilla Laosista Dien Bein Phun kaupunkiin. Heti linja-autosta päästyäni sain päälleni TAXIITAXIITAXII-mantran, sen jatkeeksi MOTOO? MOTOO?-huutelun sekä sinnikkään hotellinomistajan, joka lampsi perässäni tarjouksia huudellen ensin satoja metrejä  pankkiautomaatille ja sen jälkeen majoitusta etsiessäni – muualta kuin tyrkyttäjän hotellista. Vietnamissa kaikki tarjoavat palvelujaan reippaaseen ylihintaan turisteille tietenkin. Siihen ei pidä tyytyä, sillä oletusarvona Vietnamissa käydään kaikista ostoksista hintaneuvottelut. Mikäli näin ei tapahdu, voit olla varma että maksat roimaa ylihintaa, joka tulee kassalla yllätyksenä . Kysy siis aina etukäteen paljonko maksaa, ja anna sitten oma ehdotuksesi. Hintatennis kannattaa, jos meinaa pysyä budjetissa. Haluatko pullon vettä kioskista? Kysy hintaa. Varaatko hotellia? Kysy hintaa ja totea, ettei käy. Siinä ei ole mitään väärää. Vaikka länsimainen turisti onkin lähtökohtaisesti paikallista varakkaampi, tinkimällä ei tule esimerkiksi tukeneeksi inflaatiota, josta loppukärsijänä ovat paikalliset asukkaat.

2. Katuruoka

Vietnamissa on kenties Aasian paras katuruoka. Ho Chi Minhin kaduilla tuoksuu aina hyvältä. Etenkin Hanoin vanhan kaupungin kujilla voi törmätä aina vain parempiin nuudelibaareihin, riisiravintoloihin ja ennen kaikkea patonkipaikkoihin.  Kiitos ranskalaisten siirtomaa-aikojen, Vietnamin vieraat saavat nauttia sekä eurooppalaisen että aasialaisen kulttuurin yhteensulautumisesta maailman parhaiden patonkien muodossa. Hyvän patongin jälkeen voi istua päiväkotikokoisille muovijakkaroille kiskomaan parin kymmenen eurosentin Bia Hoi -tuoppeja. Kalaruoan ystävien pääpaikka on Huen kaupunki.

Vietnamin katukojuissa mielikuvamarkkinointi on puoli ruokaa.

3. Vietnam Coffee Is the Shit!

Ranskalaiset toivat mukanaan paljon muutakin kuin kiväärit, orjapiiskurit ja patongit. Vuonna 1857 alkanut siirtomaakausi aloitti myös kahvibuumin, jonka ansiosta vietnamilainen kahvi on paitsi ainoaa siedettävää kahvia koko maanosassa, myös ehkä parasta koko maailmassa. Itse maksoin hostelliyön verran kupista kahvia, enkä kadu. Mutta ihan minkä tahansa litkun imemiseen ei kannata rahojaan tuhlata. Vietnamin erikoisuus on nimittäin sivettikissan ulosteesta poimitut kahvipavut. Totta se on. Prosessissa eläimet syövät kahvipapuja ja käyttävät ne ruoansulatuksensa läpi, jonka jälkeen niihin jäänyt aromi muuttaa kahvin maun entistä täyteläisemmäksi. Kannattaa lisätä aivan pieni ripaus sokeria sekaan, jotta maku pääsee valloilleen.

Eläintenystävänä olin huolissani prosessin eettisyydestä, eikä se kestäkään päivänvaloa, mutta suurin osa pakkauksissa myytävästä kahvista on ilmeisesti keinotekoista feikkitavaraa. Aito maksaisi satoja dollareita pussilta. Feikkinäkin kahvi oli tosin parasta koskaan maistamaani.

4. Tavarataivas ja -helvetti

Vietnamin poliittinen järjestelmä nojaa Kiinasta kopioituun ankaraan kommunismiin, mutta katukuvassa ei ole merkkiäkään ankeasta neukkutyylin standardituotevalikoimasta harmaine kivijalkaputiikkeineen. Päinvastoin. Missään en ole nähnyt niin paljon eri myyntiartikkeleita ja tavaraa tursuavia kojuja kuin Vietnamissa. En Lontoossa, en Helsingissä, en Kiinassa, en Taiwanissa… Kaikki kansainväliset brändit vilkkuvat kauppojen valotauluissa, mutta voit olla varma, että tuotteet eivät ole samaa laatua kuin meilläpäin. Hanoissa kauppiailla on aivan erityinen asema, sillä sen vanhan kaupungin kadut on jopa nimetty myytävien tuotteiden mukaan: Maustekatu, Kenkäkatu, Kangaskatu… tiedät, mitä saat ja mistä. Kilpailu on kovaa, joten muista tinkiä säälimättä.

Dong Xuan Market Hanoissa. Noin Töölön Kisahallin kokoinen noutovarasto täynnä roinaa lattiasta kattoon. Vatsaa sisään vetämällä mahtuu kulkemaan, mutta reppu kannattaa jättää majapaikkaan.

5. Loma luolamiehelle

Jos maanalainen elämä kiinnostaa, kannattaa suunnata Phon Nha-Ke Bangin luonnonpuistoon.  Siellä on tarjolla luola poikineen. Itse tein Vietnamissa kaksi luolareissua, joista toinen oli lyhyen venematkan päässä ja toinen oli koko päivän reissu Paradise Cavessa. Kuljimme 7 kilometriä yhteen suuntaan otsalamput päässämme hupiveikko-oppaan johdattelemana, saavuimme maanalaiselle vesiputoukselle ja käännyimme takaisin. Unohtumaton kokemus. Luonnonpuistossa on myös maailman suurin luola, Hang Son Doong (jonka suuaukosta mahtuisi Jumbo Jetillä), mutta sinne ei ole tyhjätaskulla asiaa: sisäänpääsy maksaa 3000 dollaria ja tarjolla on vain kolmen yön reissuja.

Paradise Cave siltä matkalta kuin se on ilman retkikuntaa auki. Vain retken varaamalla pääsee valaisemattomille reiteille, enkä kyllä yksin lähtisikään tutkimaan kilometrien verkostoja.

6. Turistirysät

Vietnam on erittäin suosittu matkakohde ja sellaisena se on viimeisen päälle tuotteistettu. Turismi pitää maata pystyssä ja jokainen kohde on räätälöity turistille niin helpoksi, ettei matkailijan tarvitse jännittää selviytymistään Vietnamista kunnialla.

Suosituin kohde on tietenkin Halong Bay, karstisaarten muodostama merenlahti, jonne pääsee helposti Hanoista matkatoimistojen valmispaketilla. Itse koetin päästä sinne omatoimisesti. Se on ihan turhaa kukkoilua. Parin tunnin junamatkan, pitkän kävelyn ja lauttareissun jälkeen olin vasta siellä päin, enkä edes päässyt perille saakka. Taifuuni pani paikat säppiin ja jouduin kääntymään takaisin. Mitä opin? Maksoin enemmän, olin hitaampi, enkä päässyt edes paikanpäälle. Mene siis helpomman kautta ja osta pakettimatka Hanoista Halongiin.

Hoi An lienee maan suosituin kaupunkikohde. Historiallinen satamakylä on UNESCOn rahoilla rapattu sileäksi ja puunattu kiiltävämmäksi kuin kynitty koira vietnamilaisessa grillissä. Kaupungin silmiinpistävin piirre on sen sadat vaatekaupat, joiden sisäänheittäjiä saa ravistella jaloistaan jatkuvasti. Kilpailu on täälläkin erittäin ankaraa, joten ostoksensa kannattaa kilpailuttaa huolellisesti. Puvun kyllä teettää satasella, mutta laatu voi olla sekundaa. Hoi Anissa on myös suuri hiekkaranta erillään turistikylästä, mikäli haluaa sekä ranta- että kaupunkikohteen kerralla.

Hoi An, pastellivärit tarjoaa UNESCO. Lisärahoitus tulee turisteilta.

Vietnamin trekkikeskus on pohjoisen vuoristokaupunki Sapa. Aikoinaan ranskalaisten joukkojen lomaresortiksi rakennettu Sapa on säilyttänyt identiteettinsä: siellä ei ole mitään orgaanisesti kehittynyttä, vaan turistikyläksi tehty alue on turistikylänä pysynyt. Kauniit riisipellot ympäröivät pientä ja mäkistä keskustaa ja sen kymmeniä vaellusteemaisia vaateliikkeitä (North Face, Columbia jne.) ja länsimaista makua mukailevine ravintoloineen. Sapassa krääsän kauppaaminen on maan agressiivisinta, ja se on paljon sanottu. Turisti saa jokaisella kadunkulmalla kävelyseurakseen alkuperäiskansan edustajan, joka ei jätä rauhaan ennen kuin olet ostanut käsitöitä tai sanonut pahasti. Älä tee kuten minä luvatessani ostaa jotain myöhemmin – he kyllä muistavat ja panevat sinut vielä tilille katteettomista puheistasi.

Sapa sijaitsee sumuisella mäellä, jonka rinteillä kasvaa riisi.

7. Junamatkailun mekka

Et varmaan karttapalloa katsoessasi arvaa, että Vietnam on pinta-alaltaan lähes täsmälleen Suomen kokoinen maa. Eroa on vain 7000 neliökilometriä, mutta pinta-ala on jakautunut suippoon muotoon. Pohjoisen pääkaupungin Hanoin ja etelän Ho Chi Minhin välillä on lähes 1300 kilometriä ja vielä jää satoja kilometrejä käymättä, joten Vietnam on pitkä maa. Leveyttä ei käytännössä ole kuin etelä- ja pohjoispäissä, joten Vietnamin läpi matkustaminen on äärimmäisen yksinkertaista. Rautatie sitoo melkein kaikki tärkeimmät kaupungit yhteen eikä valinnanvara haittaa: linjoja on käytännössä yksi. Liput myydään loppuun äkkiä, joten kannattaa olla valppaana eikä luottaa saman päivän saatavuuteen. Lisää infoa aikatauluineen ja hintoineen Seat61-sivulta.

8. Skootterivaara

Vietnam on yksi maailman vaarallisimmista maista liikenteen suhteen. Yli 14.000 ihmistä kuolee vuosittain kolareissa, ja iso osa heistä skootterionnettomuuksissa. Erityisesti Hanoi ja Saigon ovat jalankulkijan esteratoja. Käytännössä liikennesäännöt ovat vain liikennesuosituksia, eikä pohjoismaisella liikennekasvatuksella tee mitään ylittäessään katua esimerkiksi Hanoissa. Hengissä säilyy todennäköisimmin vain menemällä liikenteen sekaan, ottamalla tiukka katse aina seuraavaan vastaan tulevaan skootteriin ja kävelemällä johdonmukaisesti. Tärkeintä on pitää vauhti tasaisena ja missään tapauksessa ei saa pysähtyä tai kääntyä. Skootterit eivät sinun vuoksesi pysähdy, mutta ne kyllä väistävät. Muuten: Vietnamissa ajetaan töötti pohjassa ja Saigonin liikennetukoksia ei avaa edes Mr.Muscle , joten maltti ja korvatulpat matkaan.

9. Sotahistoria

Monelle tulee Vietnamista ensimmäisenä mieleen Vietnamin sota. Vuosikymmenten katastrofaalinen aika on todella muokannut maata ja sen identiteettiä, eikä sitä pääse pakoon suurissa kaupungeissa. Huesta on mahdollista vierailla DMZ-alueella (demilitarized zonella) ja Ho Chi Minhistä (Saigon) tehdään päiväretkiä Cu Chi -tunneleille, joihin paikalliset rakensivat kokonaisia kaupunkeja pommituksilta suojautuakseen. Cu Chi on Vietnamilaisten ylpeyden aihe ja todellinen turistirysä, joten jos haluaa tutkailla tunneleita rauhassa, suosittelen valitsemaan keskellä Vietnamia olevat Vinh Mocin tunnelit Dong Han kaupungin lähellä. Itse palkkasin skootterikuskin 20 eurolla ja hän toimi samalla oppaanani. Vahva suositus jokaiselle Vietnamin sodasta kiinnostuneelle.

Joissakin Vinh Mocin tunneleissa mahtuu turistikin kävelemään kiitos matkailutietoisten muokkausten. Kokemus on silti hieno – paikalliset kaivoivat tunneleihin kouluhuoneita, päiväkoteja, sairaaloita ja tietenkin WC:t ja olohuoneet!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jos historialliset kuvat ja pikkutarkat tekstit kiinnostavat, kierros Ho Chi Minhin Sotamuistojen museossa (entinen Yhdysvaltaltojen sotarikosten museo) on suositeltava. Itselleni lähtemättömän vaikutuksen teki Agent Orange –uhrien iskelmäbändi, joka saa soittaa museon aulassa kerjätäkseen rahaa. En hienotunteisuussyistä pane tähän kuvia Agent Orangen vaikutuksista. Jokainen saakoon itse googlata, mitä ainetta USA tiputti lähtiäisikseen Vietnamin maaperään ja mitä se saa edelleen aikaan.

Sotakrääsää kaasunaamareista jenkkisotilaiden sytkäreihin myydään Dan Sinh Marketilla. Aitoja esineitä metsästävän ei kannata vaivautua.

10. Saigon vai Hanoi

Saigonin 258 metriä korkea Bitexco Financial Tower on kuin jättimäinen CD-hylly.

Vietnamin kaksi suurinta kaupunkia jakavat mielipiteet. Pääkaupunki Hanoi on vähän rähjäisempi, hyvin paljon kommunistisempi, aavistuksen hitaampi ja paljon perinteisempi, kun taas Saigonissa tuoksuvat lasitalojen pinnoitteet ja äänimaisemassa on yökerhojen jyskettä. Hanoi on hallintoa, Saigon viihdettä. Itse tosin viihdyin paremmin Hanoissa ja sen pienissä kuppiloissa Bia Hoi -tuoppien äärellä, mutta jos valita pitää, ottaisin molemmat. Junamatkaan kaupunkien välillä kuluu noin 36 tuntia, mutta rannikkomaisemia katsellessa sekin aika menee nopeasti.

Matkareittini heinäkuussa 2015:

1. Dien Bien Phu

2. Sapa

3. Hanoi

4. Epäonninen yritys Halong Baylle

5. Takaisin Hanoihin

6. Phong Nha-Ke Bangin luonnonpuisto

7. Dong Ha ja Vinh Mocin tunnelit

8. Hue

9. Hoi An

10. Nha Trang

11. Ho Chi Minh (Saigon)

12. Phnom Penh, Kambodza

Facebook Comments
Tämän haluan jakaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *