Ei opaskirjoille, osa 1 - Taipeista itään

Sain Taiwanissa opetuksen opaskirjojen suositusten noudattamisesta. Tämä on ensimmäinen osa yhteensä kolmesta harharetkisarjan tekstistä.

Yleensä jo alakerran hissiaulasta voi päätellä, kannattaako lipputiskille edes yrittää, mutta nyt on toisin. Taipei 101 näköalatasanteen sisäänkäynnit on petollisesti suunniteltu. Viidennen kerroksen turistikeskukseen pääsee niin monesta suunnasta, että massat hajoavat pitkin hissikuiluja luoden harhan mukavasta, yksinäisestä hetkestä kaupungin yllä. Harhassa on hyvä elää.

Kun ovet todelliseen massaturismin karnevaalikeskukseen aukeavat, koko illuusio häviää kiemurtelevan ihmiskäärmeen kitaan ennen kuin lipputiski häämöttää edes horisontissa. Käännyin takaisin ja säästyin 600 dollarin (16 euroa) menetykseltä sekä seuralliselta seisoskelulta selkähien saarroksessa. Enää en mennyt samaan halpaan kuin Xi’anissa, mutta kyllä se silti jäi harmittamaan.

Kun tulin Taiwaniin, minulla ei ollut minkäänlaista ajatusta saaren tarjonnasta. Olin kuullut, että ruoka on hyvää, hintataso vähän kalliimpi kuin Kiinassa ja että pääosin maa on ”ihan kiva”. Sen ei pitäisi riittää turistille matkan motiiviksi. Kaupunki melkein pakenee kaikkia massaturismin määritelmiä – ja ehkä juuri sen vuoksi olen nauttinut päämäärättömästä vaeltelusta niin paljon. Itse Tapeissa ei ole mitään pakollista turistikohdetta, jota näkemättä ei saarelta pois päästetä. Ellei maailman kahdeksanneksi korkeimman rakennuksen ihailua lasketa. Näköala olisi ollut henkeäsalpaava – mutta niin oli tungoskin.

Pilvenpiirtäjän sijaan suuntasin seuraavana päivänä bussiasemalle, avasin Google Mapsin, rullasin näyttöä kunnes näin keskellä vihreää aluetta kaistaleen harmaata. Se merkitsee kaupunkia. Jonotin lipputiskille minuutin. Yksi lippu perjantaille. Hinta 160 dollaria – euroissa melkein vitosen.

Tuntui hauskalta varata herätematka ilman kenenkään suositusta.

En ole blogissani juuri lainkaan käsitellyt nähtävyyksiä tai turistikokemuksia. En ole kertonut, miten ja mistä kannattaa mennä seuraavaan kaupunkiin tai mistä saa parasta ruokaa. En ole suositellut ostoksia tai tuliaisia. Olen tarkoituksella jättänyt moiset muille matkabloggareille, jotka ovat vuosien ajan täyttäneet Internetiä ennen minua. Ja sitä paitsi: jokainen bloggari listaa yleensä samat kohteet, näyttää samat kuvat ja maistattaa samat ruoat. Pian ne muuttuvat osaksi Tripadvisorin listaravintoloita, jotka kerryttävät suosiotaan eksponentiaalisesti. Niille on paikkansa, mutta ainakin tällä kertaa teen matkaa olematta opas kohteessa.

Onko kaikki se tieto enää tarpeellista? Vaikka olen itse selannut opaskirjat päällisin puolin ja lueskellut blogeja sekä tietenkin googlannut apuja reittejä ja hintoja varten, olen joka kerta katunut tiedonjanoani. Osa matkailun viehätyksestä kuolee tuntemattoman vaihtuessa oletukseksi.

Siksi olen välttänyt suunnittelua. Olen pyörinyt erinäisillä iltatoreilla mussuttamassa sekalaisia herkkuja. Olen matkustanut metrolla kauas, bussilla lähikylään, kiivennyt vuorelle, istunut penkeillä ja kuntoillut telineillä. On vaikea kuvitella, että viikon Taipeissa saa kulumaan niin triviaalilla päiväohjelmalla, mutta täällä se on mahdollista. Olen kyllä mennyt paikallisten suosittelemiin kohteisiin. Sattumaa tai ei, mutta niissä on ollut muitakin turisteja. Paljon.

Paras elämys on aina pienen hetken roolileikki löytöretkeilijänä. On palkitsevaa tuntea saapuneensa omin avuin kaupungin parhaaseen ravintolaan tai kauneimpaan puistoon, vaikka se Lonely Planetia selaillessa tulisikin myöhemmin vastaan. Itse tehty löytö maistuu aina paremmalta.

Meitä verten kehitetään alati optimointipalveluita, jotta emme joutuisi kokemaan yllätyksiä. Koko ajan käynnissä oleva Facebook-profilointi pikkuhiljaa karsii yllättävät päivitykset uutisvirrastasi. Aina käynnissä oleva Sinun makusi mukaan optimointi haistaa jo kaukaa sen, mitä tulit hakemaan ja mihin hintaan jättämättä varaa ikkunashoppailulle. Jokaisella klikkauksella tarkentuvasta tiedosta kerätty käyttäjädata kaivertaa räätälöidyistä suosituksista yhä pienemmäksi kiertyvää spiraalia, jonka keskellä odottaa täydellisesti optimoitu, oikein mukava palveluvalikoima. Kuulostaa mahtavalta, mutta se on vain alkuhuumaa.

Kuten kaikilla mukavuusalueilla on tapana kaventuessaan alkaa ensin hiertää ja lopuksi puristaa, muuttuvat myös mittatilauspäivitykset nopeasti ahtaiksi. Kun seuraa vain oletukselle perustuvaa tunnelia, mikään ei hätkähdytä.

Matkailijoiden arvosteluille perustuva Tripadvisor tekee täysin saman kuin Facebook, mutta tehokkaammin – ei välttämättä turistien nettikäyttäymistä vainuamalla vaan siksi, että turisti on muiden ihmisten tavoin helposti ennustettavissa. Jonot keräävät lisää jonoa. Suosittu kasvattaa suosiotaan. Ravintolasuositus melkein missä tahansa eksoottisessa lomakohteessa onkin tyypillisesti

Valmiiksi menestynyt
Tarjoaa tuttua länsimaista ruokaa
On turisteille suunnattu ja turistihintainen

Tripadvisorin suositusten vuoksi ravintola kerää entistä enemmän kävijöitä ja saa yleensä hyviä arvosteluja, joka sekin on ennustettavissa. Koska matkailija on tyypillisesti hyvällä tuulella ja toimii ihmisten tapaan laumavaiston mukaan, hän mielellään antaa ravintolalle ylöspäin pyöristetyn arvosanan. Se taas nostaa ravintolaa Tripadvisorin suosituslistalla ja ahtaan optimoinnin spiraali alkaa pyöriä kiihtyvästi. Sama koskee kaikkia turistikohteita nähtävyyksistä aktiviteetteihin. Löytökokemuksen lisäksi turistisuositukset eliminoivat kohteesta kaiken autenttisuuden hitaasti kiduttamalla.

Leveä juopa pienten ja isojen toimijoiden välillä tappaa pienyrityksiä etenkin eksoottisissa lomakohteissa, joissa keskimääräinen turisti ei ole tutustumassa paikalliseen kulttuuriin vaan keräämässä voimia ja kokemuksia työrupeamien välissä. Sellainen kuuluu lomailuun, muttei ehkä matkailuun. Oman elämänsä löytöretkeilijän kannattaa jättää bolognesepitsat, Heinekenit ja tiramisukakut sekä opaskirjat ja Internetin vinkkipalvelut silmäilyn tasolle ja kurkistaa nurkan taakse ihan itse. Pettymyksen uhallakin.

Nurkan takana saattaa olla vaikka se kaupunki, jonka löysin Google Mapsista bussiasemalla. En ollut kuullut koko paikasta ennen lippuluukun heräteostosta, enkä vieläkään tiedä siitä paljon. Kun saavuin takaisin hostelliini, otin kirjahyllystä vanhan Lonely Planetin ja tarkistin ensimmäisenä hakemiston.