Olen nähnyt Terrakottasotilaat – massaturismia Xi’anissa

Henkilökohtainen Jangtseni valui yläjuoksulta nikamiani pitkin kohti deltavakoa kastellen lompakkoni. Olin saarrettu neljältä rintamalta seuraamaan ihmismannerlaatan liikettä yli 40-asteisessa uunissa ilman minkäänlaista ilmanvaihtoa, vaikka ulkoilmassahan tässä oltiin. Kohta ollaan perillä. Älä tallaa nurmikoita, tupakointi kielletty, noudata sääntöjä, älä koske, älä käytä salamaa.

Älä odota liikoja.

Tervetuloa muinaisen Kiinan sydämeen, Xi’anin Terrakottasotilaiden esikartanoalueelle.

Olin kuluttanut juuri kolmen hostelliyön verran pääsylippuun ja päässäni alkoi jomottaa lievä katumuksen tunne. Olin höynähtänyt äärituotettuun massaturismiin, maksamaan 150 yuania (18€) katsoakseni esineitä, joiden täydellisiä kopioita kaikki kaupungin kadut ovat pullollaan. En tulisi erottamaan aitoa sotilasta väärennöksestä vaikka pääsisin kokeilemaan sormea puremalla. Saati panssarilasin takaa pällistelemällä.

Myötävirtaan kulkemalla saa sen, mitä saatavaksi on suunniteltu.

Silti koin, että kun täällä kerran ollaan, katuisin koko loppuelämäni ellen käyttäisi tilaisuutta hyväkseni ja pian. Mainostajat ja psykologit tietävät, mikä saa ihmisen haluamaan jotain, jonka olemassaolosta hän on täysin tietämätön vielä hetki sitten. Mehulinko, banaanin muotoinen eväslaatikko, kodin valvontajärjestelmä, kynsihoito, postimerkkikokoelma ja rekiajelu revontulten loimussa – nämä sinulta vielä puuttuivat. Jokainen on vaikutuksille altis. Jopa tiedostavana itseään pitävä, kulutuskriittinen reppureissari, kun vain vetää oikeasta nyöristä.

Joku oli löytänyt sen huomaamattani.

Myös tänne kannattaa mennä, koska se on suosittua.

Ainoa kosketukseni Xi’aniin oli syntynyt jutellessani kiinalaisen vaihto-oppilaan kanssa noin kolme vuotta sitten Helsingin yliopiston punttiksen saunassa. Nyt olin päätynyt kaupunkiin ainoastaan siksi, että se sattuu olemaan seuraava sopiva etappi matkallani Taiwaniin. Terrakottasotilaat tietenkin tunsin kuvista ja lukuisista maailman kahdeksas ihme -listoista, mutta kokemuksesta tiesin turistioppaiden pakollisten olevan melkein poikkeuksetta pettymys. En oikeastaan ollut kiinnostunut näkemään niitä. Mutta kuten kaikkien turhaksi todettujen hankintojeni ja heräteostettujen kokemusteni kohdalla, tunsin matkani jäävän puutteelliseksi ilman vierailua valtavan Terrakotta-armeijan luona.

Sen tunteen herättämisestä mainostajille maksetaan.

Stonehenge on varsin huomaamaton kiviasetelma paikan päällä nähtynä. Moskovan punainen tori on yllättävän pieni, kun sitä katsoo maantasosta. Kölnin tuomiokirkon uljaus pääsee oikeuksiinsa vasta kilometrien takaa. Kambodžan Angkoriin kyllästyy nopeasti kymmenennen käsittämättömän koristeellisen ja ihmeellisen temppelin käytyään.

Hyvä tapa nauttia niistä onkin madaltaa odotuksiaan. Tätä en ollut täysin sisäistänyt vielä.

Parhaan selfien saa seisomalla julisteen edessä.

Sotilaiden luo oli helppo löytää. Xi’anin rautatieaseman bussilaitureilla sisäänheittäjä bongasi minut jo kaukaa ja höösäsi minut oikeaan linjuriin. Sama täti hoiti minut oikealla pysäkillä ulos. Mitään ei tarvitse miettiä itse. Maksu 10 yuania (1.20€). Ilmastoidussa bussissa 45 minuuttia kului nopeasti, mutta olin yllättynyt ollessani ainoa ulkomaalaisturisti. Katsoin näyttelyt nopeasti.

Lähtiessäni ulos museoalueelta heräsin hassuun tunteeseen, jonka vain UNESCON rahoilla rakennettu turistikaupunki voi saada aikaan. Olin keskellä kulissia.

Otin kuvan, koska niin kuului tehdä. Huone on muuten pilkkopimeä ja kamerat siten koetuksella.

Olo oli kuin Linnanmäellä ilman vuoristoratoja; täydellisen symmetrisiä, kiiltäviä rakennuksia täynnä ravintoloita, kauppoja ja kahviloita. Starbucks, KFC, McDonald’s sekä paikalliset mättöketjut ympäröivät pienempiä hodarikojuja ja krääsämyymälöitä. Viimeinenki mielikuvani keskellä silmänkantamatonta peltoa seisovasta 8000 kivipatsaan pataljoonasta mureni kiiltävälle kivikadulle ja haihtui grillikioskin katkuun. Olin saapunut täydelliseen turismiteollisuuden simulaatioon. Aitous on ajettu kauas todellisuudesta yli viiden miljoonan vuosittaisen turistin miellyttämiseksi.

Kaikki vanha ja turistin silmissä arvokas on tuhottu uudisrakennusten tieltä. Kansainväliset kauppa- ja ravintolaketjut myyvät sitä, mitä ulkomaillakin, mistä täkäläiset tuntuvat olevan ylpeitä; he ovat nyt virallisesti osa länsimaista kulutushysteriaa kommunistisella häivähdyksellä.

Mitä tulee mieleen, kun ajattelet Kiinaa? Ehkä paperilyhdyt? Teeseremoniat, hutongien katveessa tanssivat löhikäärmeet ja bambuhattuiset kauppiaat bambuhuilujen soidessa kaukaisuudessa? Se kuva tarjotaan kaikkialla, mutta täkäläiset eivät muista edes kiinalaisen kalenterin vuosia. Perinteinen uuden vuoden juhlinta paraateineen on yhtä kaukana alkuperästä kuin meikäläinen vappu. Samalla on pakko nauraa itselleen: minä turistina vaadin nähdä jotain, mitä täkäläiset eivät pidä säilyttämisen arvoisena. Minuako varten tätä maata pitäisi kehittää tai oikeammin säilyttää?

Terrakottasotilaat ovat vain yksi esimerkki siitä, kuinka kaupallisesti Kiina kohtelee omaa perintöään. Mystiikkaa siitä ei silti voi hävittää.

Jokaisen näkemäni maailmankuulun monumentin viehätys perustuu tarinaan niiden takana. Miksi ja miten Stonhenge on rakennettu? Mitä kaikkea Punainen tori symboloikaan koko maailman politiikassa ja historiassa? Kuinka Angkorin temppeleiden koristeet on voitu kaivertaa ja mikä johti sen autioitumiseen? Valtava, 8000 terrakottasotilasta majoittava halli ei saanut minussa aikaan haltioitumista kaikesta näyttävyydestään huolimatta. Turistimyymälöiden kopiot ovat ihan yhtä hienoja sinänsä. Mikä sitten hätkähdyttää?

Pyhän Vasilin katedraali on yllättävän pieni läheltä nähtynä.

Tieto siitä, että ne ovat seisseet paikallaan yli 2000 vuoden ajan vartioimassa Kiinan ensimmäisen keisarin Qin Shi Huangin hautaa. Tieto siitä, että jokainen sotilas on ainutlaatuinen – yksikään ei ole toisensa kopio. Ajatus siitä, että yhteensä 700 000 ihmisen täysipäiväinen työ on 40 vuoden ajan ollut veistellä patsaita keisarin kuolemaa odotellessa. Eivätkä kaikki hahmot ole aseet tanassa valmiina sotaan. Osa on tehty viihdyttämään: on muusikoita, akrobaatteja, voimamiehiä, hevosia ja kärryjää täynnä pikkuruisia yksityiskohtia. Sellaiset voi nähdä vain kuvista.

On täysin käsittämätöntä, että joukko ihmisiä on uhrannut kaiken aikansa näin suuruudenhullulle hankkeelle ja vielä saaneet sen valmiiksi. Mitä muuten kuuluu Länsimetrolle?

Terrakottasotilaiden näkeminen on aidattu kokemus hallissa, joka on noin kahden Töölön Kisahallin kokoinen.

Turistialueella on neljä erillistä hallia, joista yksi on vitriinimuseonkaltainen näyttelytila ja kolme kattaa suuren hiekkamontun. Kahdessa näin sotilaita, ainakin yhdessä kaivuutyö jatkuu vieläkin. Alue löydettiin vasta vuonna 1974 maanviljelijän etsiessä maanalaisia lähteitä, joten arkeologiseksi alueeksi tämä on hyvin tuore. Huhun mukaan turistialueella voi maksua vastaan saada viljelijän nimikirjoituksen ylihintaisen kirjaostoksen yhteydessä. Suosittelen suhtautumaan tarjoukseen varauksella.

Nyt kun Kiinan toinen historiallinen päänähtävyys on koettu, onko matkani sen parempi, täydellisempi tai aidompi kuin ilman sitä? Mahdoton sanoa. En enää arvota tämän kaltaisia kokemuksia, sillä tiedän ettei mikään mene hukkaan. Kaikki kokemukset joko vankistavat vanhaa tietoa tai opettavat uutta.

Tämän tiedän nyt entistä vankemmin: Matkoillani ikimuistoihin jäävät täysin vahingossa tapahtuneet hetket, joita ei voi valokuviin tallentaa, joita ei voi suunnitella, joita ei lompakosta voi kaivaa.

Se, kun katsoin Laosissa auringonlaskua rannalla ja kaksi miestä vahingossa potkaisivat reppuani. Kuulin takaani ”Sorry” sellaisella ärrän korostuksella, että menin saman tein juttelemaan suomea.

Se, kun istuin parvekkeella ja kuuntelin kapeiden kauppakujien verkoston heräilevän illanviettoon Saigonissa.

Iltapala jekaterinburgilaisella parkkipaikalla.

Puskassa sirittävä sirkkaparvi taksia odotellessa.

Pilkkopimeä junavaunu jurnuttamassa keskellä Aasiaa matkalla uuteen kaupunkiin.

Olen kiitollinen jokaisesta seuraajastani, tykkääjästäni ja juttujeni jakajista. Matkataan yhdessä!

Facebook Comments
Please consider sharing

One Comment on “Olen nähnyt Terrakottasotilaat – massaturismia Xi’anissa”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *