Loma on eri asia kuin matka. Kun lomailijan tavoitteena on levätä uurastuksen väliin suodussa raossa, lomassa, matkalla suotuisten olosuhteiden luominen on vaikeaa. Näin varsinkin silloin, kun reitti on poikkeuksellisen kuoppainen ja pitkä – sanotaan nyt vaikka Helsingistä Itä-Timoriin ilman ainuttakaan lentoa samalla kirjoittaen pitkiä blogipostauksia kuvineen. Minua sellainen ei sinänsä väsytä, mutta joillekin se voi olla liikaa. Joku aina kuukahtaa kesken kaiken. Silloin on pakko ottaa lomaa – pakkolomaa.
Tällä kertaa se joku on vanha ja raihnaiseksi räpytelty Toshibani. Neljä vuotta päivittäistä käyttöä kaatoivat nykyisen, lyhytkestoisiin pyrähdyksiin sparratun teknologian. Burnout vei vanhan miehen hautaan, tai ainakin sen partaalle roikuttamaan toista jalkaa reunan yli jo puolimatkassa. Taiwanista hankkimani varaosat pitivät henkeä yllä muutaman viikon, mutta kun reissukello käyttää kuukausiviisaria, sitkeinkääm sinnittely ei riitä. Matkailu on kestävyyslaji. Kone joutaa nyt lomailemaan rauhassa.
Minä sen sijaan jatkan matkailua. Blogini saa nyt eri luonteen siksi aikaa, kunnes löydän korvaajan uskolliselle kumppanilleni. Siihen voi mennä aikaa. Olen sellaisessa maankolkassa, jossa teknologia on paitsi loputtoman vaurauden myös jatkuvan vaaran lähde valtaapitäville. Tietokoneen tuomia uhkia suitsitaan armotta asentamalla niihin estoja ja seurantalaitteita. Sellaiseen en voi suostua.
En myöskään voi kiirehtiä matka-aikataulujani vain sen takia, että eloton materia väsyy ennen aikojaan.
Seuraavaksi matkustan Kiinasta kohti Kaakkois-Aasiaa, Laosia. Olen ollut siellä ennenkin, mutta tietokone jäi tuolloin vahtimaan kotia ja kastelemaan kukat. Ehkä se on siinä hommassa kestävämpi. Matkailu ei sovi tyypeille, jotka saavat virtaa vain sisäseinästä, vaikka ulkona avautuisi maailman upein viidakkomaisema.
En tiedä, mitä kaikkea koneet Laosissa syövät, mutta epäilenpä toimivaa sieltä löytyvän. Viimeistään Thaimaasta saan korvaajan, mutta sinne en halua hosua näkemättä kaikkea, mitä viime kerralla Laosissa jätin väliin.
Koska blogin päivittely on nyt hankalampaa – tämän jutun naputtelin kännykällä – päivitykseni lyhenevät ja kuvat vähenevät. Suosittelen entistäkin perustellummin seuraamaan menoani sosiaalisessa mediassa. Ennen kaikkea Facebookissa, jossa kertoilen juttujani vapaamuotoisemmin ja vähäisellä itsesensuurilla. Instagramissa näkyy sen sijaan matkailun sliipattu todellisuus. Se todellisuus, jossa aurinko paistaa aina, cocktailit heijastavat pride-värejä ja kiiltävät sylimikrot eivät raksuta tai rapistu, vaan kestävät kuten Extra-purukumin maku: kotiin asti.
Tsau!
Kirjoittaja tekee matkaa Helsingistä Singaporeen maata pitkin.
Olen kiitollinen jokaisesta seuraajastani, tykkääjästäni ja juttujeni jakajista. Matkataan yhdessä!
