Taiwan. Entuudestaan minulle täysin tuntematon valtio tarjosi elämyksiä ja kokemuksia, jotka kaikessa vähäeleisyydessään nousivat kaikkien tekemieni matkojen yli.
Koko Taiwanissa viettämäni kuukauden tunnelman voi kiteyttää yhteen hetkeen: Metro saapuu laiturille Taipeissa. Sen merkiksi asemalla soi cocktailversio Chopinin nokturnista. Ruuhkat ovat muualla.
1. Kulttuuriperintöä odotellessa
Taiwanissa kaikki on oikein siroa, kuten Japanissa. Ihmiset ovat positiivisen awesome, kuten Amerikassa, ja silti kaikki on vähän vinossa siitä, mitä se on tai voisi olla ‒ kuten Kiinassa. Taiwan on hellyttävällä tavalla arvokkuutta ja moderniutta havitteleva pikkumies isojen veljien välissä. Kyllä se siitä kasvaa ja löytää oman äänensä, mutta siihen voi mennä vielä parisataa vuotta.
2. Roskat – skräp!
Kaikkialla Taiwanissa, jopa Taipeissa, huomasin usein käveleväni satoja metrejä omat roskat kourassani, koska jäteastioita ei kaduilla ole. Paitsi tietenkin Family Marteissa tai Seveneleveneissä, joita onneksi on taatusti enemmän kuin roskiksia. Silti metroasemat ovat täysin hajuttomia, kadut eritteettömiä ja puistojen nurmet leikattuja. En koskaan päässyt selville siitä, minne paikalliset piilottivat pikkupussinsa ja käärepaperinsa, joita muuten jaetaan jokaisen ostoksen yhteydessä ostoksen koosta riippumatta.
3. Ruokaa, pullaa
Taiwanissa ruokakojuja on joka paikassa, ja vaikka jokainen Aasiassa matkannut on törmännyt samaan ilmiöön, Taiwanissa tarjonta tulee silmille. Kielitaidottomana kasvissyöjänä en päässyt jyvälle maan parhaasta illallisvalikoimasta, mutta leipomoskene on omassa luokassaan. Voi veljet sitä pullan ja pannukakun määrää, mitä etenkin iltatoreilla myydään. Diabetesyhdistyksen on etsittävä muualta kevätretkensä kohde.
4. Ruuhkaa vain kävelytiellä
Onhan siellä skoottereita ja saastetta niin ettei eteensä näe, mutta jostain syystä liikenne vetää ruuhka-aikanakin ihan eri imulla kuin naapuri-Kiinassa tai Kaakkois-Aasian skootterikeskuksissa. Ehkä se johtuu liikennesääntöjen kunnioituksesta – punaisia päin ei ajeta, poikittaisliikenne hoidetaan poikkikaduilla ja vastaantulevien kaistaa ei ajella. Kävelijöiden on silti turha vaivautua kävelyteille Taipein ulkopuolella. Ne on varattu skoottereiden parkkipaikoiksi.
5. Täällä ei ole mitään nähtävää…
Taiwanissa on yksi talo, jota kaikki menevät katsomaan joko sisältä tai ulkoa. Mutta siihen päättyvät hehkutuksen arvoiset kohteet koko saarella – ja juuri siksi Taiwan on omatoimimatkailijan kohde. Turistimassat jäävät Japaniin tai Kiinan ylituotettujen ja maksullisten maisemien suodattimeen, kun taas Taiwanissa saa ihastella luonnonpuistoja, paikallisten suuruuksien kotitaloja ja vesiputouksia verraten rauhassa. Pakollisten nähtävyyksien puuttuessa voi keskittyä tunnelmaan ja saareen yleisesti.
6. In English, please
Typeräähän se on turistina vaatia paikallisten muuttuvan vuoksesi, mutta myönnetään se nyt: ihmisten välinen kommunikointi tekee elämästä rikkaampaa ja ainakin helpompaa. Kiinassa ei kukaan puhu englantia, Japanista sanotaan samaa. Taiwanissa asia on vähän toisin, sillä avoimena yhteiskuntana ihmiset saavat Internetistä tietoa ja kansainvälisyyteen kannustetaan. Nuoret saavat matkustaa. Englannin opiskelu aloitetaan päiväkodissa. Jos niin kuitenkin käy, että palvelua ei englanniksi meinaa saada, yleensä joku auttaa, jopa ennen kuin ehdit kysyäkään. Taipeissa apu tulee nopeammin kuin muualla maassa. Vanhuksien pitämillä ruokakojuilla voi tosin törmätä ylitsepääsemättömiin ongelmiin.
7. Hinnat pompsahtivat
Jos Taiwania vertaa Eurooppaan, se on tietenkin halpa turistimaa. Mutta silti Aasian valtioista kallein Japania lukuun ottamatta. Buffetateria liikkuu kolmen neljän euron hinnoissa, halvinkin hostelli maksaa kympin ja pieni kaljatölkki kaupassa yli euron. Kalleinta on matkustaa kaupungista toiseen. Itse säästin liftaamalla. Toisin kuin missään muussa vierailemassani maassa Saksaa lukuunottomatta, pääkaupungin hintataso on Taiwanin matalin.
8. Matkat kortilla
Taiwanissa julkinen liikenne käyttää samoja pelisääntöjä kaikkialla. Junissa, busseissa ja metroissa kaupungista riippumatta toimii sama matkakortti, jonka voi ostaa mistä tahansa kioskista tai asemalta. Liput ostetaan näyttämällä sitä lukulaitteelle – merkillisen yksinkertaista ja nopeaa. Kortilla voi maksaa myös monissa kaupoissa ja jopa parkkiluolissa. Ja mikä parasta, se ei ole henkilökohtainen eikä sen tietoja voi mitenkään liittää käyttäjään. Kuka olisi uskonut, että kaikista maailman maista Taiwanissa yksityisyydensuojaa vielä vaalitaan?
Bonushuomio: Kirjainfetissi
Kiinassa ja Japanissahan se on tuttua puuhaa, mutta myös Taiwanissa kirjaimilla on omituinen asema kulttuurissa. Vielä enemmän kuin muualla Aasiassa, Taiwanissa pieni ja sievä on valttia. Koskaan ei voi koristella liikaa. Ehkä juuri siksi Taiwanissa käytetään vanhanaikaista kirjoitustyyliä, josta Kiinassa on jo pääosin luovuttu. Täällä tärkeämpää on se, miltä teksti näyttää kuin se, meneekö sen viesti varmasti perille.
9. Iltatorilla tavataan
Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, parasta ajanvietettä Taiwanissa on notkua kaupunkien monilla värikkäillä iltatoreilla. Taiwanilaisella iltatorilla on kuitenkin eri meno kuin vaikkapa Kuopion ja Kouvolan torilla, sillä täkäläinen tori aukeaa neljältä iltapäivällä ja ennen sulkeutumistaan puolenyön aikaan on ehditty esimerkiksi pelailla huvipuistopelejä, on osteltu vaatteita, tekniikkarojua, erilaisia härpättimiä ja ennen kaikkea syöty paikallisia herkkuja. Iltatorien bongailu on hauskaa puuhaa, mutta totuuden nimissä on sanottava, jokainen tori on melkeinpä toisensa kopio.
10.Ihmiset tekevät maan
Kun menen kylään, ovat asunnon sohvakaluston hinta, television koko ja näköalan kauneus aivan yhdentekeviä, jos isäntä on kusipää. Minulle matkat ovat kohtaamisia itseni ja muiden kanssa luonnonkulisseissa, jotka ovat sattuneet muodostuneen kuhunkin maahan ihmisistä riippumatta. Loppujen lopuksi asukkaat tekevät paikasta joko viihtyisän tai epämiellyttävän.
Taiwanissa ystävällisyys on ylittämätöntä. Liftatessani maan halki sain kokea niin liikuttavia avuliaisuuden elkeitä, että en missään muualla ole kokenut. Eikä se tunnu vieraskoreudelta, vaan aidolta halulta auttaa siitä huolimatta, että kuin mainosmieheltä varastattuna sloganina melkein jokainen kohtaaminen päättyi lauseeseen ”Welcome to Taiwan!”
